perjantai 26. syyskuuta 2014

One month down & feeling sad/panicking

Vaihtarielämään kuuluu vaikeet päivät, hyvät päivät ja niiden sekotukset. Eilinen ja tämä päivä on ollu tähän asti vaikeempia. Torstai on muutenki ihmeellisesti aina vaikee.

Tänään meillä oli pep rally jossa jokanen vaihtari esitteli ittensä koko koulun edessä. 3000 henkilöä yhteensä. Aamulla olin tosi levoton mutta en tienny vielä sillon miksi. Puol tuntia ennen puhetta tärisin ja olin hermostunu. Sama juttu mikä mulla on ollu aina jokasen miljoonan lauluesityksen, viulukonsertin tai pelkän puheen luokan edessä. Kun astuttiin mikki kädessä jenkkifutiskentälle, mun silmissä pimeni. Suomee puhuessa sanoin vaa yksittäisiä sanoja. Sen vielä muistan. Kukaan ei ymmärrä nii sillä ei ollu mitään väliä. Katsomosta kuulu vaa että: What is she saying, what is that language. Kun aloin puhumaan englanniksi mun filmi pätkäs poikki. Mulla ei oo mitään muistikuvaa mitä sanoin. Sen muistan että unohin sanoo yhen suunnitellun jutun mutta en sönkänny tai mumissu. Käveltiin takas omille paikoilla ja sitte romahin. Tärisin ja itkin. Pelkäsin että niin kävis. En oo varsinaisesti saanu paniikkikohtausta aikasemmin. Siihen on ollu viitteitä. Vuoden kärsin niistä urheilun yhteydessä. Tietysti kaikki mun ympärillä säikähti mutta sain ite rauhotettua itteni. Heti rallyn loputtua juoksin ulos kentältä ja menin bussiin. Jätin tailgaten ja kaiken välistä. Tarvitsin rauhaa. Sain kolme tekstaria joissa kaikissa luki että vedin hyvin ja että ovat ylpeitä. Olin kuulemma hymyilly ja ollu niinku aina oon. Itse en vaan muista sitä. 

Pointti mun kirjotuksessa on, että nää tunnemyrskyt täällä on uskomattoman voimakkaita. Niin voimakkaita että niitä ei voi verrata mihinkään muuhun kokemukseen. Sun mood(tunnelma???) MIELIALA, voi muuttua yhestä pienestä jutusta. sitte tuntuu että koko maailman on vastassa, kukaan ei taho olla sun kaveri ja kaikki menee väärin. Yön yli nukuttua kaikki on taas hyvin. Mutta joka päivä oon silti ollu onnellinen ja tuntenu olevani etuoikeutettu olla täällä ja kokea nää asiat jotka vain harva kokee. Koti-ikävää en oo varsinaisesti kokenu. Tää vaihtarielämä käy vaan joskus tosi raskaaksi. 

Mutta nyt pienien itkujen jälkeen voin kertoa että oon helvetin ylpeä itestäni tällä hetkellä. Puhuin 3000 hengen edessä englantia. Viime tammikuussa englannissa en voinut puhua edes viiden oppilaan edessä. Tämän takia oon tänne tullut, voittamaan itteni kaikessa mitä pelkään yli kaiken. Yks iso merkkipaalu saavutettu, monta edessä. 

Tänään on myös tasan kuukaus siitä kun lähin kotoa isoon maailmaan aikuistumaan. Muistan sen päivän niin hyvin. Katsoin pienestä FlyBen ikkunasta Kajaanin lentoaseman pieneen odotushuoneeseen kun mun pikkuveli liimasi kätensä ja naamansa ikkunaan itkien, kun äiti kirjotti viimeset viestit mulle kännykkä käessä ja kun iskä seiso normisti. Itkin niiiin paljon. Sillon vasta iskeyty tajuntaan että mihin juttuun oon lähteny mukaan. Se aika tuntu niin pitkältä. 10 kuukautta. Mutta kuulkaas, mikään aika mun elämässä ei oo menny näin nopeesti. Nyt itken ennemmin siitä ajatuksesta kun joudun lähtemään ja jättämään nämä ihmiset täällä kun että haluan kotiin. Tuun härnäämään ihmisiä Suomessa ennemmin kun huomaattekaan. Mutta kuitenkin, oon niin onnellinen että oon täällä. Yks kuukaus takana, yheksän eessä.

xoxo, Eevi

4 kommenttia:

  1. Voin hyvin samaistua noihin mielialan nopeisiin vaihteluihin...joskus kesken ilosen päivän kaikki muuttuu ja purskahan itkuun..mut olit kyllä tosi rohkea kun koko koulun eessä puhuit enkkua!! Good job:)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa niin tutulta noi mielialan vaihtelut.. nimimerkillä ensin nauretaan maha kippurassa ja seuraavana hetkenä poistun omaan huoneeseen melkein ovet paukkuen:D
    Congrats!! Musta ei ois ikinä puhumaan koko koulun eessä portugaliksi. Jo luokan eessä piettävät esitelmät tuntuu maailmanlopulta.
    Nauti joka hetkestä siellä! 9 kuukautta voi kuulostaa pitkältä ajalta, mut voin sanoo et ennen ku huomaatkaa nii sulla on enää 2-3 kk jälellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eka kuukaus on menny niin nopeesti että huhhuh... pelkää jo päivää ku lähen pois! Nautin, ja nauti sinäki :)

      Poista